Sanastoa

Sanastoa

AARIASoittimilla säestetty soololaulu laajan vokaalisävellyksen, esim. oopperan, osana.
ABSOLUUTTINEN MUSIIKKI"Puhdas" musiikki, joka ei kuvaile ulkomusiikillisia asioita, vrt. ohjelmamusiikki.
A CAPPELLASäestyksetön kuorolaulu.
ALEATORIIKKASattuman, "arvan", käyttö teoksen säveltämisessä tai esittämisessä.
ALTTOMatala naisääni tai keskikorkea soitintyyppi. Ks. kuoroäänet.
ATONAALISUUSSävellajittomuus, vrt. tonaalinen.
BAGATELLIIt. bagatella, pieni, mitätön asia, mus. vaatimaton, pienimuotoinen sävellys.
BARITONIKeskikorkea miesääni tai matalahko soitintyyppi. Ks. kuoroäänet.
BAROKKITyylisuunta 1600-luvulla: instrumentaalisesti painottuva vastine aiemmalle vokaalimusiikin hallitsemalle renessanssille. Maallisesta musiikista tuli yhdenvertainen kirkkomusiikin kanssa. Terassidynamiikka, konsertoiva tyyli, basso continuo, homofonia.
BARCAROLEVenelaulu, romantiikan ajan vapaa teostyyppi, useimmiten keinuvassa 6/8 -tahtilajissa.
BASSOMatala miesääni tai soitintyyppi. Ks. kuoroäänet.
BASSO CONTINUO"Jatkuva basso", barokin säestysmuoto ja -kokoonpano: usein cembalo ja sello (yleensä kosketin- ja bassosoitin).
BEL CANTO"Kaunis laulu", laulutapa, joka korostaa kaunista ja tasaista äänenmuodostusta enemmän kuin dramatiikkaa. Sille ovat ominaisia legato, koloratuurit ja laulajille kiitolliset yksinkertaiset rytmit.
BERCEUSEKehtolaulu, romantiikan ajan vapaa teostyyppi.
BITONAALISUUSKahden sävellajin yhtaikainen käyttö.
CONCERTO GROSSOBarokin sävellystyyppi: konsertoiva ryhmä ja orkesteri.
DISSONANSSIRiitasointu tai -intervalli, ks. konsonanssi
DODEKAFONIAKaksitoistasäveljärjestelmä, kaikki sävelet samanarvoiset.
DUOKaksi soittajaa tai heille tarkoitettu sävellys (laulajilla myös duetto).
EKSPRESSIONISMI1900-luvun alun tyylisuuntaus: ilmaisun korostaminen, pois duuri-molli-ajattelusta kohti dodekafoniaa.
FINAALIIt. finale, moniosaisen sävellyksen viimeinen osa.
FUUGAMoniääninen sävellys, joka perustuu jäljittelyyn.
HOMOFONINENMoniääninen sävellys, jossa vain yksi ääni on melodisesti itsenäinen, muut säestävät soinnuin. Vrt. polyfoninen.
IMITAATIOJäljittely: eri äänet (soittajat, laulajat) jäljittelevät toistensa esittämiä teemoja. Kaanonissa kukin ääni vuorollaan esittää saman sävelkulun kuin edellinen. Pisimmälle jäljittelyn periaate on kehitetty fuugassa.
IMPRESSIONISMITyylisuunta 1800-1900 -lukujen vaihteessa: "impression", vaikutelman, ja sointivärin korostaminen, kiinteiden rakenteiden puuttuminen, vapaa äänenkuljetus ja sointujen yhdistely.
IMPROMPTUHetken mielijohde, romantiikan ajan vapaa teostyyppi
JOHTOAIHETiettyä henkilöä tai asiaa kuvaava johtoaihe soi, kun tämä esiintyy oopperassa. Johtoaiheen keskeinen tehtävä on palauttaa mieleen, mitä aiemmin tapahtui, ja nivoa tapahtumia yhteen.
JOUSIKVARTETTISoitinyhtye: 1. ja 2. viulu, alttoviulu ja sello.
JOUSIKVARTETTOJousikvartetille sävelletty, yleensä moniosainen teos.
KAMARIMUSIIKKIPienille soitinryhmille (n. alle 10 soittajaa) tarkoitettu musiikki; jokainen soittaja vastaa yksin omasta äänestään.
KANTAATTI"Cantata", laulettu, yleensä useampiosainen laulusävellys.
KAPELLIMESTARIOrkesterin johtaja.
KENRAALIBASSOHarmoniaoppi, numeroitu bassoääni, jossa soinnut esitetään numeroin.
KENTTÄTEKNIIKKATiheän sävelkudoksen ja kasaumien, klustereiden, käyttö sävellysmateriaalina.
KLASSISMI1700-luku: valistus, "tasapaino muodon ja ilmaisun välillä". Moderni orkesteri alkaa hahmottua, porvaristo tulee aatelin rinnalle mukaan musiikkielämään. Sonaattimuoto, sinfonia, jousikvartetto, fortepiano. Vrt. uusklassismi
KONSERTTITilaisuus sävellysten esittämistä varten.
KONSERTTIMESTARIOrkesterin esimies, "leader", useimmiten 1. viulujen äänenjohtaja.
KONSERTTOMoniosainen "kilpaileva" sävellys solistille ja orkesterille.
KONSONANSSISointu tai intervalli, joka ei vaadi jatkoa, "purkautumista", vrt. dissonanssi.
KONTRATENORISangen korkea miesääni (ääniala vastaa alttoa), falsettilaulua. Ks. kuoroäänet.
KUOROÄÄNETS A T B (sopraano, altto, tenori, basso): korkea ja matala naisääni sekä korkea ja matala miesääni.
KVARTETTOTeos neljälle soittajalle eli kvartetille.
KVINTETTIViiden soittajan yhtye, joka soittaa kvintettoja.
LAULUMUOTOMonien pienten sävellysmuotojen yhteisnimitys. Yksinkertainen laulumuoto koostuu tyypillisimmillään kahdesta taitteesta, AB, ja niiden mahdollisesta toistosta. Kun ensimmäinen taite kerrataan keskiosan jälkeen, ABA, muotoa nimitetään kehysrakenteiseksi.
LIEDSaksalaisperäinen taidelaulu, jossa säestyksellä (yleensä piano) on tärkeä, itsenäinen osuus.
MESSUKirkollisen laulumusiikin keskeinen muoto. Musiikkiterminä liturgian pysyville teksteille (ordinarium) rakentuva sävellys, usein kuorolle ja orkesterille, osat Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus ja Agnus Dei. Ks. myös requiem.
MEZZOSOPRAANOKeskikorkea naisääni. Ks. kuoroäänet.
MODULAATIOSävellajin vaihdos. Alalajina (humor.) tunnetaan myös kristillinen modulaatio, jossa alennetut ylennetään ja ylennetyt alennetaan.
MOODIT"Kirkkosävellajit": doorinen, fryyginen, lyydinen ja miksolyydinen (jooninen ja aiolinen – duuri ja molli), diatonisia asteikkoja.
MOTETTIPienimuotoinen polyfoninen vokaalisävellys yleensä hengelliseen tekstiin.
MOTIIVISävelaihe, esim. melodinen intervalli tai rytmikuvio.
MUSIKAALI1900-luvulla populaarirytmien mukana kehittynyt moderni operetti.
OHJELMAMUSIIKKIMusiikkia, joka pyrkii kuvailemaan tarinaa, tapahtumaa tms., vrt. absoluuttinen musiikki.
OOPPERAMusiikkidraama: musiikin, teatterin, tanssin ja kuvataiteiden kokonaisuus.
OPERETTIKevyt oopperamainen näyttämösävellys.
ORATORIOMoniosainen, usein uskonnollisaiheinen sävellys, "hengellinen ooppera".
PARTITUURIMoniäänisen sävellyksen täydelliset nuotit.
PASSIOEvankeliumitekstin mukainen Kristuksen kärsimyshistorian sävelesitys.
PIANOTRIOSoitinyhtye: viulu, sello ja piano - tai tälle yhtyeelle sävelletty teos.
PRELUDI"Alkusoitto", usein useampiosaisen sävellyksen ensimmäinen osa.
POLYFONINENItsenäisistä, usein toisiaan jäljittelevistä äänistä rakentuva sävellys. Vrt. homofoninen.
POSTLUDILoppusoitto.
RENESSANSSIItaliassa syntynyt, 1400 - 1500 -luvuilla esiintynyt kulttuurivirtaus, antiikin kulttuurin "uudelleen syntyminen". Polyfonisen vokaalimusiikin kulta-aikaa.
REQUIEMSielunmessu, messun erityismuoto, rakenne vaihtelee.
RESITATIIVILaulajan puheenomainen, säestetty soolo-osuus oopperassa, passiossa tms. vokaaliteoksessa, "keskitie laulun hitaitten, pitkitettyjen ja puheen nopeiden liikkeiden välillä". Yhdistelmä resitatiivi - aaria on tyypillinen: resitatiivi kertoo tapahtuman ja aaria kuvailee sen aikaansaaman tunnelman.
RIVIOktaavin kaikkien 12 sävelen järjestäminen sävellysmateriaaliksi.
SARJALLISUUSSäveltasojen, kestojen, voimakkuussuhteiden ym. järjestäminen riveiksi.
ROMANTIIKKA"Romantiikka ei ole tyyli, vaan suhtautumistapa". Reaktio 1800-luvulla järkeä korostaneelle valistuksen ajalle. Taitelijasta, yksilöstä, tuli keskipiste. Pienoismuodot, ohjelmamusiikki, virtuositeetti.
RONDOKevyehkö ja rytmiltään tanssinomainen sävellys, jossa ensimmäinen taite kertautuu erilaisten sivutaitteiden välissä ja jälkeen.
SCHERZOLeikillinen ja nopea sävellys; usein sinfonian kolmantena osana.
SELLOKONSERTTOHaarasoipiokilpasoittelo, soolokonserton sellistejä koetteleva laji.
SINFONIAMoniosainen orkesterisävellys, jonka 1. osa on usein sonaattimuotoinen.
SINFONINEN RUNONäennäisesti yksiosainen, ohjelmallinen, vapaamuotoinen sinfoninen teos.
SONAATTIMoniosainen soitinsävellys, jonka 1. osa on usein sonaattimuotoinen, toinen hidas ja kolmas, finaali, nopea. Alunperin sonaatti oli vain soitettu ("sonata") sävellys erotukseksi lauletusta eli kantaatista ("cantata").
SONAATTIMUOTOEsittely-, kehittely- ja kertausjakso, pää- ja sivuteema. Yhden osan (ei koko sonaatin) muoto.
SONATIINIPienimuotoinen sonaatti, useimmiten myös teknisesti helpompi.
SOPRAANOKorkea naisääni (myös soittimissa, esim. sopraanosaksofoni). Ks. kuoroäänet.
TENORIKorkea miesääni tai matalahko soitintyyppi. Ks. kuoroäänet.
TOCCATAKosketinsoitinsävellys, jonka sävy on juhlavan loistelias.
TONAALINENSävellajeihin, duuriin ja molliin perustuva, vrt. atonaalisuus ja bitonaalisuus.
TRILLILiverre; kahden likimakaavan sävelen tuikisukkela vuoroittelu.
TRIOTeos kolmelle soittajalle (tertsetto: kolmelle laulajalle).
UUSKLASSISMIMaailmansotien välisen ajan reaktio jälkiromantiikan kromatiikalle ja tonaliteetin hajottamiselle. Uusklassismi hylkäsi romanttisen tunteilun ja otti lähtökohdaksi vapaan tonaalisuuden. Käytässä olivat vanhat muotorakenteet (sonaatti, konsertto) ja polyfonia. Vrt. klassismi.
VARIAATIOMuunnelma, aiheen kertaus muunnellussa muodossa.